Taipalsaarella koulutettiin kesäoppaita

Olen itse ollut oppaana museoissa ja aina, etenkin aloittaessa, tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi tietoa eikä muista tarinoita esiteltävistä esineistä, teoksista, rakennuksista tai ympäristöistä. Kun olen opastanut pidemmän aikaaa, olen huomannut oppivani paljon vierailijoilta. He haluavat usein jakaa kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan joita heillä on kohteesta.

Kuntien kesäoppailla on usein haastava tehtävä. He ovat töissä ainoastaan noin kaksi viikkoa ja sinä aikana heidän pitäisi omaksua opastettavat asiat. Kun Taipalsaarella lähdimme ideoimaan hankkeen näkymistä paikallismuseotoiminnassa, pääsimme melko äkkiä yhteisymmärrykseen siitä, että EEMUn olisi hyvä olla mukana opaskoulutuksen järjestämisessä. Itse koen tarinat paikoista ja esineistä erittäin mielenkiintoisina ja yleensä ne ovat sitä myös museovieraille. Siksipä päätin koota yhteen kaikki Taipalsaaren museotoimijat, jotta oppaat saisivat käsityksen siitä millaisessa ympäristössä he toimivat. Samalla he saivat talteen ainakin joitain tarinoita, joita esineistä voi yleisölle kertoa. Jokaista tarinaa ei tietysti voi muistaa, mutta esineisiin liittyvät tekstit ovat heidän tukenaan virkistämässä muistia.

Juhannusviikolla järjestettyyn opaskoulutuskokeiluun osallistuivat Taipalsaaren käsityöläiset, Taipalsaaren kotiseutuyhdistys, Taipalsaaren seurakunta sekä Taipalsaaren kotiseututalossa kahvilaa pitävä yrittäjä. Kaikki nämä joko toimivat Röytyn pihapiirissä, osallistuvat omalla tavallaan museotoimintaan tai ovat tekemisissä muuten matkailijoiden kanssa. Lisäksi apuna koulutuksessa oli edellä mainittuihin tahoihin kuulumaton aktiivinen kansalainen, joka on ollut kokoamassa osaa Röytyn näyttelystä.

Iloisia kesäoppaita sekä kouluttajia lämpimänä kesäkuun päivänä Taipalsaarella.

Käsityöläiset ja yrittäjä kertoivat omasta toiminnastaan Röytyn talolla ja navetassa. Käsityöläisten myyntipisteessä on toiminu kunnan infopiste, joten heillä on hyää kokemusta siitä, millaisia kysymyksiä matkailijat saattavat kesäoppaille esittää. Navetassa käytiin läpi Taipalsaaren harrastusmahdollisuuksia, häidenviettopaikkoja ja monia muita mahdollisia vastauksia kysymyksiin, joita matkalaiset ovat käsityöläisille esittäneet.

Kotiseutuyhdistyksen jäsenet esittelivät kesäoppaille Hevosajopelimuseota ja kertoivat tarinoitaan liittyen sen esineisiin. Aittojen näyttelyt on rakennettu eri teemojen ympärille: on maitoaitta, nukkuma-aitta, vilja-aitta ja muutama muu. Niistä osasi parhaiten kertoa esineistön koonnut ja näyttelyt rakentanut henkilö, vaikka hänkin on sen verran nuori, ettei taida omakohtaista kokemusta esineiden käytöstä olla. Hän kuitenkin tunsi esineet hyvin ja osasi kertoa nuorille mitä ne ovat ja ennen kaikkea miten ne saadaan näyttäytymään kiinnostavina matkailijoille.

Taipalsaaren kirkko kiinnostaa matkailijoita ja siksi kävimme kuuntelemassa lyhyen opastuksen siitä. Kirkossa työskentelee onneksi oma oppaansa, joten matkailuinfona ja Röytyn oppaina toimivien nuorien ei tarvitse aivan kaikkea kirkonkylän nähtävyyksistä sisäistää. Kirkossa vierailtiin, koska vierailtuaan potentiaalisissa matkailunähtävyyksissä oppaat muistavat ehdottaa niitä matkailijoille.

Koen toteutettavani toimintamalleja EEMU-hankkeessa osittain palvelumuotoilun periaatteiden mukaisesti. Yritän kerätä samalla tietoa siitä, miten mallia voisi jatkokehittää. Oppaiden koulutuksessa tuli mieleeni, että parasta olisi, jos mukaan saataisiin vielä harrastus- ja häänviettopaikkojen edustajat. Joko niin, että voitaisiin oppaiden kanssa vierailla näissä paikoissa tai niin, että nuo tulisivat kertomaan oppaille kohteistaan.

Oppia ikä kaikki. Tästä on hyvä jatkaa ja kehittää konseptia edelleen.