Hyvää tekevät hirsiseinät ja virtuaalista tiputunnelmaa

Terveiset Joutsenon pitäjäntuvalta! Minä, juuriltani keski-suomalainen sosionomi , yrittäjä ja artesaani, olen nyt reilun vuoden ollut kyseisellä punaisella tuvalla virallisena, Etelä-Karjalan museon valtuuttamana emäntänä. Vuosi, jonka ajan Joutsenon keskustan tuntumassa nököttävä pieni punainen tupa on ollut osa elämääni, on ollut mielenkiintoinen. Suuria odotuksia minulla ei hommasta etukäteen ollut, koska päädyin paikalle aika lailla sattumalta etsiessäni yritykselleni Teemataiteelle toimitiloja luovuuskoulutuksia ja kädentaitojen työpajoja varten.
Käynti museon ovesta sisään vaatii aina hieman seikkailumieltä. Museoita on tapana sisustaa siten, että kävijälle on luvassa yllätyksiä ja jotakin uutta, vaikkakin iäkästä.  Joutsenon pitäjäntuvalla seikkailumielelleni on riittänyt käyttöä. Kamareissa olevassa esineistössä riittää minullekin edelleen tutkittavaa.  Ja tuvan puolelle olen vuoden varrella viritellyt yllätyksiä erityisesti pieniä kävijöitä ilahduttamaan. Eilen naapurin eskarilainen huikkasi minulle pihassa, että on asiaa: Milloin olet taas menossa sinne paikkaan? hän kyseli. Ja kerroin, että voin käydä kysymässä häntä mukaan, kun seuraavan kerran käyn museolla. Virittämäni yllätykset ovat siis toimineet.
 Olennaisin yllätys, niin lapsille kuin aikuisillekin, pitäjäntuvalla on tilan kokonaistunnelma. Vanhat hirsiseinät, kuluneet ja hieman vinot huonekalut, kuparipannut ja valkoisten puolipellavaverhojen läpi suodattuva valo aiheuttavat mielessä väistämättä yllättymiselämyksen. Uuninpankolle viritetty Pitäjän tontun petipaikka tai kutojaansa odottavat pikkuiset räsymattopuut ovat vain elämyksen kestoa ja syvyyttä lisäävä mauste. Myönnän, että käytän tupaa myös usein itse. Tylsänä päivänä käyn tarkoituksella tankkaamassa tuvalla tunnelmaa, ja rauhoittuminen ja maan pinnalle pääseminen on taattua. Joskus nimenomaan museon emännöinnin haasteet ovat olleet syynä tylsyyteen ja siitäkin huolimatta stressi on kadonnut tuvan räsymattojen raitoihin. Pääsiäisen aikaan ei tuvalle sattunut vierailijoita, mutta silti muutamat tiput ja värikkäät höyhenet löysivät paikkansa ikkunoilta ja pöydiltä - halusin päästä leikkimään myös pääsiäisleikin tunnelmointipaikassani. Ehkä joku ohikulkija on vilkaissut ruutuikkunaan ja saanut mukaansa ripauksen pääsiäisen iloa.



 Iso osa tunnelmoinnista tapahtuu nykyisin virtuaalisesti ja niinpä pitäjäntuvan pääsiäinen on ollut käytettävissä myös Joutsenon pitäjäntupa –nimisellä facebooksivulla. Ja käyttäjiä oli vähintäänkin kymmeniä. Livekävijöitä tuvalla oli viime vuoden aikana reilu pari sataa, joista noin puolet oli lapsia. Netissä seikkailevan aikuisväestön tavoittamiseksi voisin jatkossa kenties koettaa vahvistaa pitäjäntuvan virtuaalisuutta. Olisi hienoa saada facebooktunnelmoinnin rinnalle nettiin myös tuvan tietoainesta ympärivuorokautisesti käytettäväksi.
Aikuiset eivät juuri vieraile livenä tuvalla tilauksesta, kuten lapsiryhmät.  Yleisten aukiolojenkaan kautta itsenäisesti päätöksiä tekeviä ihmisiä on vaikeaa saada paikalle silloin, kun heille sopisi. Ensi kesäksi suunnitelmissa on tilauksesta auki olemisen lisäksi saada liikkeelle ideaa, että joutsenolaiset yhdistykset mieltäisivät pitäjäntuvan erilaisten yhteisöjen vaihtoehtoiseksi kokoontumispaikaksi ja tapahtumien näyttämöksi. Sitä kautta tupa tulisi aikuisten käyttöön ja olisi samalla avoinna myös satunaisille kulkijoille. Miksi sitten ihmisiä pitäisi ”houkutella” paikalle? Kävijöitä, käyttöä tarvitaan, jotta Joutsenon pitäjäntupa paikkana ja mielentilana säilyy ja täydentää olemassaolollaan ympäristössämme tarjolla olevaa tunnelmapalettia.  Jos tupaa ei olisi, joutsenolaisilta puuttuisi paikka, jossa on helppo löytää omien juurien rauhoittava vaikutus ja mahdollisuus seikkailla maailman ihmeiden ihmettelyn ohella välillä oman kulttuuriperinnön maisemissa.
Joutsenon pitäjäntuvan facebook-sivu (julkinen, ei edellytä kirjautumista):
https://www.facebook.com/pages/Joutsenon-pit%C3%A4j%C3%A4ntupa/255236404578387?ref=hl

Teksti ja kuva: Reetta Tourunen