Elävä Museo

Leluja, muistoja ja aineetonta kulttuuriperintöä Se päivä tulee eteen jokaisessa lapsiperheessä ennen pitkää. Äiti tai isä saapuu jätesäkkien kanssa huoneeseen ja julistaa: nyt käydään läpi lelulaatikot.   Lajitellaan poisvietävät ja vielä jätettävät. Tämä tapahtui meillä elokuussa eräänä sunnuntaina. Ajattelin, että lelujen selvittelyyn menisi vain muutama tunti, mutta kuinka kävikään? Sitä mukaa kun esineitä nousi lelulaatikosta arvioitavaksi, tulvahti muistoja mieleen menneiltä vuosilta. Tämä nalle oli lahja Lissu-tädiltä, tämä taas ostettiin Variston Lastentarvikkeesta ennen esikoisen syntymää. Se näytti jo silloin tosi ressukalta. Eihän tätä voi pois heittää, se on sama kuin heittäisi roskikseen Lissu-tädin tai esikoisen odotusajan. Lopulta käteeni sattui suttuinen paperinrepale. Tuo nyt ainakin joutaa roskakoriin. Kuopus vetäisi sen nopeasti talteen. –Tämä on tärkeä muisto! Joonas piirsi siihen meidän kolmen kuvat. Tämä pitää säästää ihan ehdottomasti. Näin tap...

Ihmeitä pinnan alla Minäkin päätin osallistua omalla valinnallani Etelä-Karjalan taidemuseon   Kukin tyylillään- näyttelyn tekemiseen. Valintani oli Joan Fontcubertan Karelia Milagros & co: Milagros clasicos y milagros de diseño. Näyttelyn avauduttua syyskuun lopussa oli mahtavaa huomata, miten hienosti asiakasraatilaisten ja museon työntekijöiden kommentit avasivat taideteoksia ja paljastivat jotain uutta myös ihmisistä kertomusten takana. Tässä minun tarinani: Joan Fontcubertan työ tuo mieleeni kevättalven 2003, jolloin istuin työpaikkahaastattelussa museotoimenjohtajan huoneessa linnoituksen Komendantintalossa. Olin hakenut museolehtori-tiedottajan paikkaa. Pöydän ympärillä istui neljä henkilöä haastattelemassa, ja minua jännitti. Minulta kysyttiin, minkälaisesta taiteesta olen kiinnostunut. Olin nähnyt aiemmin museon seinällä Joan Fontcubertan näyttelyn julisteen ja se vaikutti tosi kiehtovalta. Samaan aikaan leikkisältä ja mystiseltä.   Mainitsin s...

Taideteosta valitsemassa Varsin uutena lappeenrantalaisena sain miellyttävän kutsun tulla mukaan Lappeenrannan museoiden asiakasraatiin. Kuluneena kesänä on ollut erityisen ilahduttavaa päästä asiakasraatilaisena valitsemaan Etelä-Karjalan taidemuseon kokoelmista oma ehdotus taidemuseon 50-vuotisjuhlanäyttelyyn Kukin tyylillään - tilan ja ajan vuoropuheluja.    Sain museon taidekokoelmista jo ennakkoon valitun koosteen toinen toistaan upeampia taideteoskuvia. Kuvat oli pääsääntöisesti ryhmitelty sen mukaan, minkä vuosikymmenen aikana ne on tehty. Valitse sitten niistä kolme suosikkia! Aluksi tehtävä tuntui mahdottomalta ja niinpä ratkaisin sen siten, että valitsin jokaiselta vuosikymmeneltä varmuuden vuoksi kolme teosta. Tehtävänanto oli kuitenkin vain kolme kaikkiaan ja niinpä 60-lukulaiset työt saivat priorioteettiaseman. Taidemuseolla on erinomainen kokoelma sekä omia että deponoituja taideteoksia. On ilahduttavaa, että omia kokoelmia esitellään nyt koko mu...

Taidemuseon kokoelmia tutkimassa Etelä-Karjalan taidemuseon seuraava näyttely kootaan museon omista kokoelmista. Samalla aloitetaan taidemuseon 50-vuotisjuhlavuoden (1965-2015) juhlinta. Kokoelmanäyttelyä suunnitellaan yhteistyössä asiakasryhmän kanssa. Jokainen ryhmän kahdeksasta jäsenestä valitsee oman suosikkiteoksensa ja kertoo näyttelyn katsojille, miksi on valinnut juuri kyseisen teoksen. Näyttelyn suunnittelussa mukana oleva museon asiakasraatilainen, lastentarhanopettaja Kirsi Rehunen blogaa:  Kuin lapsi karkkikaupassa  Taidenäyttelystä on ihanaa etsiä suosikkiteostaan! Sain sähköpostiini kuvia esivalituista taideteoksista 6. elokuuta. Myöhään yöllä katselin postimerkin kokoisia teoskuvia, etsin teosta josta pitäisin eniten. Elias Muukan Maisema Lappeenrannasta vuodelta 1879 kuvaa aikaa, jolloin isäni isoäiti Irene Nokala muutti kaupunkiin pienenä tyttönä. Mitenkään muuten kuin taulun välityksellä en pääse kurkistamaan sen ajan Lappeenrantaan. Tuo...

Olen työskennellyt kolmisen vuotta Saimaan mediakeskuksessa varhaiskasvatuksen mediapedagogina. Työni kautta olen päässyt myös lastenkulttuurikeskus Metkun työpajavetäjäksi.  Metkun kautta aukesi mahdollisuus päästä tekemään yhteistyötä Etelä-Karjalan taidemuseon kanssa ja nyt takana kaksi vuotta Metkun koordinoimaa kaupungin kulttuurilaitosten kulttuuripolkua. Tänä vuonna osa kulttuuripoluista liittyi myös Plan Suomen Lapsen oikeudet media- ja taidekuvissa -hankkeeseen. Suunnittelimme ja toteutimme Viestejä verkkoon -työpajat taidemuseon amanuenssi Mona Taipaleen kanssa. Työpajat suunnattiin neljäsluokkalaisille ja ne pidettiin taidemuseon Vai ihmistä kohti –näyttelyssä. Näyttelyn neljä taiteilijaa, Eeva-Kaisa Jakkila, Jouko Lempinen, Juha Okko ja Jussi Valtakari olivat kukin kuvanneet ihmistä eri tyylein ja tekniikoin. Työpajojen tavoitteena oli kehittää lasten kuvanlukutaitoa niin taideteosten kuin mediakuvien osalta.  Työpajan teemaksi valittiin yksi keskeinen Lapsen oik...

  Elämä tuo eteen moninaisia asioita aivan yllättäen. Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että aina kannattaa tarttua tilaisuuteen. Josko se mitä kokee on kivaa, voi sitä tehdä toistekin, ja toisaalta, jos ei, on se hyvä kertakokemuksena.   Tällainen tilaisuus minulle koitti, kun pääsin asiakasraadin jäsenenä osallistumaan seminaariin ja puhumaan Pietariin. Matka toteutui 13–14 toukokuuta. Ja mistä sitten puhuin? Asiakasraatilaisuudestapa tietenkin. Itse asiassa puhuimme yhdessä museon johtaja Päivi Partasen kanssa. Seminaari oli Etelä-Karjalan museon ja Pietarin Etnografisen museon yhteistyön tulosta, pääteemana asiakkaiden ja erityisesti erityisasiakkaiden huomioiminen museon asiakkaina. Seminaariin osallistui museoita sekä Suomesta että Venäjältä ja tilaisuus tulkattiin venäjästä suomeen ja toisin päin. Meidän esitys siis kertoi, mitä tarkoittaa, että on asiakasraatilainen niin museon kuin raatilaisen näkökulmasta. Muissa puheenvuoroissa pääsimme kuulemaan ja kok...