Työharjoittelussa Etelä-Karjalan museossa

Työharjoittelussa Etelä-Karjalan museossa

Muutama vuosi sitten tuli hetki, jolloin mietin tulevia vuosia työelämässä ja mitä haluan niillä tehdä. Pohdinta johti täysin uuden alan opiskeluun. Opiskelin puualan artesaaniksi. Opiskelu avasi uuden ja ihmeellisen maailman ja niin nälkä kasvoi syödessä. Paluu entiseen työhön ei enää tuntunut mielekkäältä, vaan jatkoin opiskelua Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa Kouvolassa restauroinnin opinto-ohjelmassa. Uuden alan kiinnostavuus, laajuus ja mahdollisuudet veivät mukanaan.

Nyt opinnot ovat loppusuoralla. Jäljellä ovat opinnäytetyö ja työharjoittelu. Harjoittelun viimeisen osan kautta olen päässyt näkemään, mitä museotyön kulisseissa tapahtuu. Museokävijänähän näkee vain jäävuoren huipun siitä työstä, mitä on tehty ennen kuin näyttely avataan. Harjoittelun myötä olen tutustunut myös mahtaviin ihmisiin Etelä-Karjalan museossa.

Toiveenani oli tehdä töitä rakennustutkimuksen sekä konservoinnin ja kokoelmatyön parissa. Näiden aihepiirien parissa on harjoitteluaika kulunut jo puoliväliin. Mielenkiintoisissa työtehtävissä ja alan kirjallisuuden parissa aika kuluu nopeasti, liian nopeasti.

Internet ei ole vielä kokonaan syrjäyttänyt kirjoja opiskelussa ja tiedonhaussa. Kuva: NIina Kauria.

1.  

Harjoittelun aloitin elokuun alussa konservaattori Riikka Jäväjän ohjauksessa. Tekstiilien konservointiin en ole aikaisemmin tutustunut, joten oli hienoa päästä tutustumaan  aiheeseen.   

Museon kokoelmiin oli juuri tullut muun muassa kaksi ryijyä. Ryijyt imuroitiin ja toiselle ryijylle tehtiin konservointipesu. Ennen varastointia ryijyt vielä kuvattiin ja tiedot vietiin Finna-hakupalveluun. Linkistä pääset katsomaan kuvan ryijystä, jolle konservointipesu tehtiin. 

Viipurin linna –aiheinen ryijy konservointipesussa.Kuva: Riikka Jäväjä.

Konservointi- ja kokoelmatyöstä siirryin rakennustutkija Sini Saarilahden mukaan rakennustutkimuksen, - suojelun ja – inventoinnin maailmaan. Takana on jo monia mielenkiintoisia kohdekäyntejä sekä tutustumista muihin työtehtäviin, joita en osannut yhdistää ollenkaan rakennustutkimuksen museotyöhön. Taas kerran pääsen ihmettelemään museotyön tärkeyttä sekä alan monipuolisuutta ja laajuutta.

Viimeisin ja tähän mennessä mielenkiintoisin kohdevierailumme suuntautui Rautjärvelle  Hiitolanjoelle. Oli hienoa päästä näkemään vanhat voimalaitokset koskineen tässä vaiheessa, kun alueen kehittäminen on vielä aivan alussa.

Hiitolanjoella on kolme voimalaa, joista Kangaskosken voimala on lähimpänä Venäjän rajaa. Kuvat: Niina Kauria.

Vielä on jäljellä muutamia viikkoja Lappeenrannassa ja Etelä-Karjalan museossa, sillä harjoittelujakso päättyy lokakuun lopussa. Jäljellä olevasta harjoitteluajasta otan irti kaiken tiedon ja hyödyn, mikä on mahdollista sekä nautin olostani niin töissä kuin Lappeenrannassa yleensäkin.

”Taasha myö tavattiin – Tuutha sie vastakii”  Kyllä, tuuha mie. Lappenranta on kotoisa kaupunki, jossa olen aina käynyt mielelläni ja tulen käymään vastakii.

Kirjoittaja on Niina Kauria, joka tekee harjoitteluaan Lappeenrannan museoilla.