Saimaan säilömää


Veden alla. Kuva: Seppo Toivari.


Saimaan säilömää

Saimaan pinnan alla on melkoinen aikapankki, jota Lappeenrannassa toimiva vedenlais-harrastajaryhmä Saimaan Hylyt käy tutkimassa. Ryhmä koostuu vedenalaisarkeogiasta kiinnostuneista vapaista harrastajista ja sukeltajista. Ydinryhmä koostuu seuraavista ”sammakoista”:  Pentti Kokki, Ilari Vilmari, Matti Luoma, Ismo Marttinen ja Kari Lappalainen.  Seuraavassa käytännön kenttätyön tarinaa erään lähialueemme hylkylöydön tarkastuksesta:

Saimme kalastajalta tiedon Karhusaaren pohjoispuolella sijaitsevasta mahdollisesta laivanhylystä kaikuluotainkuvan perusteella. Tämä on nykyään hyvin tyypillinen meille tuleva ensitieto kaikuluotaintekniikan kehittymisen myötä. Periaatteessa samanlaista pohjan viistokaikuluotausta myös ryhmämme käyttää hylkyetsinnöissä. Vinkistä kiitollisena odotimme hieman, että Saimaa sai tukevan jääpeitteen tarkastussukellukselle. Talvisaikaan myös kaupungin lähialueen vesi on kirkkaimmillaan, jolloin hylyn määrittely, mittaus ja kuvaus helpottuu hieman. Siirtymämatkaa ei onneksi kohteelle ollut kuin reilu kilometri, mutta siirrettävää kalustoa jokunen sata kiloa, niin moottorikelkka ja reki todettiin hyväksi avuksi.

Sukellusryhmä kaupungin edustalla. Kuva: Seppo Toivari. 

Kävellen on pitkä matka, ainakin kuivapuku päällä. Kuva: Seppo Toivari.


GPS-koordinaattien perusteella sahasimme sukeltajille riittävän avannon ja toivoimme sen olevan riittävän lähellä kohdetta. Pikatarkastus viistokaikuluotainanturilla osoitti, että avanto on oikeassa paikassa. Varustevalmistelun jälkeen sukeltajat Luoma, Lääperi ja Marttinen hävisivät jään alle mittaus- ja kamerakaluston kanssa ja pintahenkilöstö jäi turvaamaan sukellusta köysiyhteydellä. Hermostuttavaa odottamista ja ohitse hiihtelevien retkeläisten kanssa jutustelua ja rauhoittelua, tyylin että ”hajaantukaa - täällä mitään nähtävää ole” ja avannonkin lupaamme merkitä operaation jälkeen. Vajaan tunnin sukelluksen jälkeen odotus palkittiin ja ensimmäiset jäätävät kommentit avannosta kuuluivat: ”hylky tässä on ja vanhalta näyttää”. Ensihavaintojen perusteella pahoin hajonnut noin 30 metrinen lotja kyseessä. Vedenalainen näkyvyys teollisuuskulttuurin äärellä olevalla kohteella välttäväksi todettu 1,5 metriä, joten kokonaisuuden hahmottaminen oli taas tyypillisesti haasteellista.

Myöhemmät tarkastussukellukset ovat osoittaneet hylyn olevan yli satavuotias, eli muinaismuistolain piiriin kuuluva alus. Levätköön rauhassa, Saimaa säilöö sen parhaansa mukaan.

Valmiina avantoon. Kuva: Seppo Toivari. 


Kirjoittaja on Ismo Marttinen, joka on Saimaan Hylyt- ryhmän jäsen.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan vanhojen sahojen maisemia

Arjen ja yllätysten monumentit - museoharjoittelussa kulttuuriympäristötiimissä

Kaupunkinäkymiä Lappeenrannan vanhan vesitornin näköalatasanteelta