MUISTELMIA LINNOITUKSESTA 1/2

MUISTELMIA LINNOITUKSESTA 

1/2

Olemme aiemmin julkaisseet pitkäaikaisen työntekijämme Eiran muistelmia museotyöstä ja sen muutoksesta. Tällä kertaa muistelmien kohteena on Linnoitus ja siellä tapahtuneet muutokset. Museotyötä Eiralle ehti kertyä nelisenkymmentä vuotta, mutta oloa Linnoituksessa vieläkin kauemmin. Eiran isä työskenteli varuskunnassa, ja Eira asui lapsuutensa Linnoituksessa, rakennuksessa joka nykyisin tunnetaan nimellä Kristiinan työtuvat. Muistoja Linnoituksen rakennuksista ja toiminnasta on siis useilta vuosikymmeniltä, 1950-luvun lopulta tähän päivään asti.

Kesällä 1975 museo- ja kuvataidelautakunnassa esiteltiin Keijo Koskisen tekemä selvitys Linnoituksen rakennuksista ja niiden kohentamisesta. (Tässä samaisessa kokouksessa päätettiin myös Eiran ja pitkäaikaisen toimistonhoitajamme Ullan palkkaamisesta 😊 ) Koskisen tekemä esitys hyväksyttiin, ja rakennuksia alettiin pikkuhiljaa kunnostaa. Joitakin lautarakennuksia, liitereitä ja vastaavia, purettiin, mutta muutoin keskityttiin korjaamiseen.

Ilmakuva Linnoituksesta vuodelta 1969. 

1970-luvulla ja sekä Eiran lapsuudessa toiminta Linnoituksessa oli hyvin erilaista kuin nykypäivänä.
Nykyisessä Majurskan talossa toimi tuolloin sateenvarjotehdas. Tehtaan toiminta alkoi silloin, kun Eira vielä asui Linnoituksessa. Tehdas valmisti hanskoja ja sateenvarjoja. Tehdas työllisti runsaasti ihmisiä, aikamoinen liuta naisia meni sinne töihin päivittäin. Tehtaan omistajat olivat kotoisin pääkaupunkiseudulta ja ajelivat hienolla urheiluautolla.
Majurskan takana oleva punainen hirsirakennus oli asuinkäytössä.

Majurskan talo punaisessa värityksessä vuonna 1974. Kuva Esko Turkkila.

Linnoituksen vanhin rakennus, vartiotupa, toimi vielä 1960-luvun alussa Lappeenrannan museona. Museon muutettua nykyisiin tiloihinsa Linnoituksen pohjoiskärkeen, tiloihin tuli Yleisradio. Yleisradion siirryttyä uudisrakennukseen 1970-luvun alkupuolella, tuli tiloihin Ratsuväkimuseo. Vihreät makasiinit olivat rojuvarastoja, ja keväisin niissä pidettiin kaupungin huutokauppa, jossa kaupattiin muun muassa kaupungin poistohuonekaluja.

Lappeenrannan museon näyttelyä, 1950-luku.

Ortodoksiseurakunnan pappila on aina ollut asuinkäytössä, ja Eiran lapsuudessa talon kirkon puoleisessa päässä asui kirkkoherra Olavi Merras. Rakennuksen pihan puolella oli pienempi asunto seurakunnan muita työntekijöitä varten. Kirkon päässä oli myös pieni ”hellahuone”.
Nykyisen ortodoksisen seurakuntasalin tiloissa toimi jatkokoulun puutyöhuone. Itse jatkokoulu toimi rakennuksessa, jossa nykyisin on Sonja Tammelan tanssiopisto. Ortodoksikirkon takana olevat vaaleat rakennukset olivat tuolloin, kuten nytkin, asuinkäytössä.

Jatkokoulun puukäsityöluokka, 1940-1950-luku.

Keltaiset tiilirakennukset, nykyisen taidemuseon tilat, olivat teollisuushallin tyyppiset ja niissä toimi pesula vielä 1970-luvulla. Tämän jälkeen kaupungin puoleinen rakennus toimi Lappeenrannan taideyhdistyksen työtilana, ja lisäksi tilassa toimi myös näyttelytila Kesägalleria. Rakennus oli 1970-luvun lopulta museon käytössä. Tilassa oli säilytyksessä suurempaa esineistöä, huonekaluja sekä Wiipuri-museon esineitä. Muutamana kesänä Kesägalleriassa oli avoinna Wiipuri-näyttely.
Saimaan puoleinen rakennus oli jaettu useampiin pieniin tiloihin, luultavasti pesulan aikaan ne olivat toimineet toimistotiloina tai vastaavina.
Taidemuseon käyttöön molemmat rakennukset tulivat 1980-luvun puolivälissä.

Kesägalleria vuonna 1976, kuva Aarne Mikonsaari

Kolmas keltainen tiilirakennus, joka on nykyisin asuinkäytössä, on ollut samassa käytössä koko Eiran muistaman ajan. Samoin myös Katariinan torin toisella laidalla oleva keltainen puurakennus. Punainen rakennus, joka nykyisin tunnetaan Kristiinan työtuvat -nimellä, alkoi 1970-luvulla siirtyä pikkuhiljaa taiteilijoiden käyttöön: tiloissa toimi mm. taideyhdistys ja keramiikkataitelijoita. Tuo rakennus on juuri se, jossa Eira asui lapsuutensa, 3-vuotiaasta 14-vuotiaaksi.

Katariinantori kesällä 1986

Haastattelut suoritti ja muistelot kirjalliseen muotoon saattoi museoassistentti Noora Niemi. Kuvat Etelä-Karjalan museon kuva-arkisto.