MUISTELMIA LINNOITUKSESTA 2/2

MUISTELMIA LINNOITUKSESTA

2/2



Komendantintalo, jossa nykyisin on museoiden toimisto, toimi Käräjätalona. Eira muistaa, kuinka jännittävää oli, kun asiakkaita tuotiin paikalle. Lähelle ei uskaltanut mennä, vaan kauempaa seurattiin pihan liikennettä. Asiakkaat menivät taloon peräoven kautta, ja oikeutta käytiin talon suuressa salissa. Tämänkin talon toisessa päässä oli asunto, jossa asui talon vahtimestari. Rakennuksen kadunpuoleisella sivulla oli upeat syreenipensaat.

Radiotalo eli YLE:n talo rakennettiin 1970-luvun alussa. Tätä ennen radio toimi nykyisen Ratsuväkimuseon tiloissa. Radiotalolla on vuosikymmenten saatossa ollut myös museon työskentelytiloja, mm. ennen Käräjätalolle siirtymistä museoiden toimisto ja nykyisin tutkijoiden työhuoneita. Ennen radiotalon valmistumista paikalla oli suuri nurmikenttä, joka ulottui Käräjätalolta maakuntamuseolle. Kesäisin kentällä pelattiin ja talvisin oli jäärata.

Käräjätalo ja Radiotalo kesällä 1976, kuva Aarne Mikonsaari.

Nykyisellä Kehruuhuoneella toimi urheilutalo, jossa oli kuuleman mukaan todella hyvä tenniskenttä. Kaupunginarkisto tuli tiloihinsa jossain vaiheessa 1970-luvulla. Arkiston vieressä oleva A1-rakennus, johon suunniteltiin 2000-luvulla Tali-Ihantala -museota, oli tuolloinkin tyhjillään. Linnoituksen mehiläistarhaajan asuinrakennus oli asuinkäytössä.
Nykyisen kuvataidekoulun tiloissa toimi aiemmin Itä-Suomen kemiallinen pesula. Eira muistelee, ettei pesulla ollut toiminnassa enää hänen tulessaan töihin vaan oli jo tuolloin melko ränsistynyt. Eiran lapsuudessa rakennuksen toisessa päässä oli kertalämmitteinen sauna, jossa oli iso musta pönttöuuni. Siellä oli kaikilla varuskunnan väellä saunavuorot. Talvisin saunasta palattiin kotiin potkukelkalla, letit jäässä.

Nykyinen kaupunginarkisto vuonna 1974, kuva Esko Turkkila

Nykyinen kuvataidekoulu vuonna 1977, kuva Soile Rinno

Etelä-Karjalan museo toimi nykyisen Ratsuväkimuseon tiloissa 1960-luvun alkupuolella asti, jolloin se siirtyi tämänhetkisiin tiloihinsa. Tuolloin museon johtajana toimi Johannes Hämäläinen ja Linnoituksen lapsilla oli tapana käydä häntä härnäämässä. Hämäläinen inhosi purkan jauhamista, joten mukulat syödä mutustivat purkkaa rivissä. Lapsilla oli myös tapana lorvia museon sisääntulotilassa, joka sijaitsi nykyisen laboratoriotilan päässä. Hämäläisellä oli oven vieressä pöytä, jonka äärellä hän rahasti. Tilassa oli myös nahkasohva ja kirjoituspöytä (Nämä lienevät niin sanottuja Keisarin talon kalusteita, jotka nykyisin ovat osa museon esinekokoelmaa, toim. huom.) Näyttelytilana toimi itäsali, tuolloin rakennuksen länsisiipi ei ollut vielä museokäytössä.

Etelä-Karjalan museon rakennukset vuonna 1957. Ennen museota rakennukset olivat puolustusvoimien käytössä. 

Etelä-Karjalan museon näyttelyä 1960-luvulla

Lopuksi Eira totesi, että aikoinaan ei Linnoituksessa ollut juurikaan paikkoja, mistä olisi saanut edes kahvia, ruuasta puhumattakaan. Nykyisin on Majurskan talo ja Kehruuhuone, myymälöitä, tapahtumia ja ohjelmaa ympäri vuoden.
Vuosikymmenten saatossa Linnoitus on pessyt kasvonsa.


Haastattelut suoritti ja muistelot kirjalliseen muotoon saattoi museoassistentti Noora Niemi. Kuvat Etelä-Karjalan museon kuva-arkisto.