Kävellen Lappeenrantaa tutuksi Lappeenrannan Lönnrotin koulu ja Lappeenrannan kirkko

 Kävellen Lappeenrantaa tutuksi

Lappeenrannan Lönnrotin koulu ja Lappeenrannan kirkko

Viimeisin kävelyretki suuntautui vesitornille ja sieltä Hyväntuulentietä pitkin satamaan, jossa aikaisemmin sijaitsi Lappeenrannan kauppatori, joka on ollut vielä 1950-luvulla kaupungin ydintä.  Satamasta suunnataan Patrian mäkeä ylös kohti Lappeenrannan kirkkoa, joka toimii alueella maamerkkinä kaupungin siluetissa korkean sijaintinsa ja kokonsa takia. Patrian mäki on myös hyvää kävelyjumppaa, varsinkin jos sen kävelee ripeästi ylös.

Varuskunta, keskuskenttä, ratsastuskilpailut n.1923, tiilitallin takana venäläinen sotilaskirkko sipulitorneineen.  Valokuvaaja Niilo Jallinoja.

Lappeenrannan kirkko on punatiilinen rakennus, aivan Rakuunamäen reunalla. Se on rakennuttu Vanhoille Nikolain valleille, joka toimi ennen kirkon rakentamista kaupunkilaisten virkistäytymisalueena.  Kirkon paikka Nikolain valleilla aiheutti rakennusaikana kaupunkilaisten keskuudessa runsaasti närkästymistä, olihan Nikolain valleilla näköalatorni Saimaalle ja valleihin kuuluva vanha ruutikellari.

 Kirkon historia ja sen ulkonäkö on mielenkiintoinen ja siinä tulee hyvin esille Lappeenrannan kaupungin sijainti kahden uskonnon ja kulttuurin rajapinnalla. Se on luterilainen kirkko, mutta ulkonäöltään melko erikoisen näköinen luterilaiseksi 1900- luvun alkupuolen kirkoksi.
Selitys kirkon ainutlaatuiseen ulkonäköön löytyy siitä, että kyseistä kirkkoa alettiin rakentaa alun perin ortodoksiseksi varuskuntakirkoksi ja sen oli tarkoitus valmistua Romanovin hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlavuodeksi 1913.   Perustukset tehtiin vuonna 1912, mutta kirkkoa ei saatu valmiiksi Romanovien juhlintaa varten. Vuonna 1914 rakennus oli ulkopuolelta jo lähestulkoon valmis, kun 1. maailmansota syttyi. Venäläiset sotilaat poistuivat kaupungista sodan takia ja rakennustyöt seisahtuivat melkein kymmeneksi vuodeksi.  Mutkia matkaa toi luonnollisesti myös Suomen itsenäistyminen. Kirkkorakennus siirtyi Suomen valtion omaisuudeksi ja rapistui keskellä kaupunkia. Lappeenrannan seurakunta, joka oli perustettu vuonna 1913 oli jakanut kirkkorakennuksen yhdessä Lappeen seurakunnan kanssa.  Yhteistilat harmittivat kaupunkilaisia, jotka olisivat halunneet päästä omaan kirkkoon sunnuntaisin, ilman jonotuksia jumalanpalvelukseen väenpaljouden takia. (Lappeenrannan kirkot, Vuorinen)
Rakennus seisoi keskustan tuntumassa rapistumassa. Se sijaitsi Raatihuoneelta vain lyhyen matkan päässä aivan Lönnrothin koulun vieressä. Kerrotaankin, että rakennusvaiheen pitkittyessä koulun oppilaat leikkivät kirkon jo osittain lahonneilla rakennustelineillä välitunneilla ja aiheuttivat varmasti opettajakunnassa ja vanhemmissaan ylimääräisiä sydämentykytyksiä.

Lopulta Lappeenrannan seurakunta haki valtiolta vuonna 1919 kirkkorakennusta itselleen: Valtioneuvosto luovuttikin kirkon samana vuonna seurakunnalle.  Seurakunta lupautui muokkaamaan rakennusta luterilaisen kirkkotyylin mukaiseksi. Kirkon ulkonäkö aiheutti polemiikkia ja suunnitelmia rakennukselle oli useita. Yksi varhaisimmista suunnitelmista muistutti ritarinlinnaa. Lopulta siitä suippoine kattoineen luovuttiin, ja sipulikupoli muokattiin loivasti kaartuviksi keskuskupoliksi. Rakennus vihittiin käyttöön 12. elokuuta 1924.(Lappeenrannan kirkot, Vuorinen)

Keväällä 2020 kuva kirkon sisäänkäynnistä ja tiiliornamenteista. Kuva: Hanna Lommi

Kirkko on kaunis rakennus kaukaa, mutta se kestää myös tarkastelun lähempää. Pääoven kummallakin puolella on tiiliornamentiikkaa, jota ei kauempaa katsottuna edes huomaa kunnolla. Koristukset ovat hyvässä kunnossa.

Talvisodan aikana myös Lappeenrantaa pommitettiin ja 26.helmikuuta 1940 kärsi Lappeenrannan kirkko myös pommituksesta.  Kirkon kaikki ovet ja ikkunat tuhoutuivat, sekä sisällä ollut alttarimaalaus ikkunassa särkyi.(Lappeenrannan kirkot, Vuorinen)

Tegelman, Arne. Näkymä Kauppakadulta, 1956. Kuva: Tuomas Nokelainen

Kirkkorakennus on innoittanut myös useita alueen taiteilijoita maalauksiin. Rakennusta on ikuistanut kankaalle ainakin Helvi Harma-Pajunen. Lauri Putkonen ja Arne Tegelman. Valitsin  kuvaksi näistä kolmesta maalauksesta Tegelmanin teoksen, koska siinä näkyy keskustan alueen vanhaa rakennuskantaa mukavasti, kirkon ollessa maalauksessa taustalla.

Kuva-arkistoista löytyi myös hauska hieman arkisempi kuva kirkosta, jossa maalarit työskentelevät kirko seinämällä maalaten rakennuksen pitkiä rännejä.

Maalarit Lappeenrannan kirkolla; maalaamassa syöksytorvea. Kuvaaja: Mikonsaari Aarne A.,1968–1989.

Toisella puolella tietä sijaitsee Lönnrotin koulu, joka on valmistunut tuolle paikalleen jo joitakin vuosikymmeniä ennen kirkkorakennusta.  Rakennus ja sen sisäpiha on säilynyt kauniina, joskin rakennuksen alkuperäinen korkea sisäänkäyntikatos poistettiin 1900-luvun alkupuolella.  Aimo Sallinen on kirjoittanut kirjan Lönnrotin koulusta, josta  olen ammentanut seuraavat sitä koskevan tiedon.  Sisäänkäynti oli kirkolle päin ja siinä oli rakennusta korkeampi juhlaportaikko pylväineen ja kupoleineen.

Lönnrotin kansakoulu.  Kuvaaja tuntematon, 1900-1929.

Kansallinen kansakouluinnostus saapui 1860- luvulla Lappeenrantaan ja sen seuraksensa myös tänne perustettiin kansakoulu.  Koulu sai nimekseen Lönnrotin koulu ja se toimi aluksi pienissä asuinrakennustiloissa keskustassa. Melko varhain tilat kävivät  kuitenkin pieniksi. Jo 1880-luvulla alettiin suunnittelemaan uutta koulurakennusta eli koulukartanoa.  Koulu oli jo rakennusvaiheessa kaupungin ylpeys, sillä se oli aikanaan koko kaupungin suurin ja edustavin rakennus. Se rakennutettiin isoksi, jo sen takia, ettei kaupungilla ollut isoa salia, jossa pitää edustustilaisuuksia ja sen vuoksi rakennus oli koulukäytön lisäksi myös ahkerasti kaupungin juhlasalikäytössä.

Koulukartano 2020. Kuva: Hanna Lommi

Tämänkin rakennuksen rakennushistoriaan liittyi eripuraa: mm. rakennuksen kivijalankorkeudesta aiheutuneet erimielisyydet urakoitsijan ja rakennustoimikunnan välillä johtivat lopulta ensimmäisen urakoitsijan irtisanomiseen.  Rakennuksen suunnitteli Waldemar Backmansson. Rakennus saatiin kuitenkin vuonna 1888 valmiiksi heti uuden lukuvuoden alkuun. Valmistuttuaan siinä oli mm. suuri juhlasali, viisi luokkahuonetta ja opettajan virka-asunto sekä asunto talon vahtimestarille. Talossa oli yhteensä 26 tulisijaa, joita vahtimestari lämmitteli oppilaiden avustuksella. Oppilailla oli kiertävät järjestelijävuorot, joiden aikana he kantoivat lämmityspuut kouluun pihalta. Oppilaat kantoivat myös taloon käyttövedet sisälle ennen vesijohtovettä.  Kaukolämpöverkkoon rakennus liitettiin vasta 1970-luvulla, mutta ilmeisesti siinä on ollut ennen kaukolämpöä joku muu lämmitysjärjestelmä.

 Rakennus on historiansa aikana ollut monen mullistuksen kohteena. Melko pian 1907 koulukartano kävi oppilasmäärään nähden liian pieneksi ja kouluun tehtiin sekä muutostöitä ja pihalle lisärakennus. Lisärakennuksen suunnitteli Edvin Jaakkola ja se on jugend-tyylinen rakennus.  Käsityöluokasta tehtiin tavallinen luokka.  Alkuperäinen uusrenessanssia edustava paneeliarkkitehtuurirakennustyyli vaihdettiin 1930- 40-luvulla uusklassismiksi. Samassa yhteydessä pääoven portaikkokatos purettiin huonon kuntonsa takia.

Rakennuksen laajennuksetkaan eivät riittäneet kasvavalle koululle kuin hetkeksi ja kun suurempaan koulurakennukseen ei saatu rahaa tilaongelmaa helpotettiin mm.  vuorokoulusysteemillä, jota kesti muutaman vuosikymmenen ajan.    Ilmeisesti vasta keskusta alueen uusi Peltolan koulu helpotti tilaongelmia.

Sotavuonna 1940, jolloin Lappeenrantaa pommitettiin ankarasti, sai myös koulukartano mittavat vahingot. Pommituksessa päärakennuksen toinen pääty luhistui, sisällä muureja kaatui ja ikkunat rakennuksessa rikkoutuivat.  Rakennus tuhoutui niin pahasti, että hetken aikaa pohdittiin jopa sen purkamista kokonaan. Onneksi kuitenkin korjaustyöt päätettiin tehdä ja ne tehtiinkin jo seuraavan kesän aikana.  Sota-aikana koulussa ei ollut opetusta, vaan se oli puolustusvoimien käytössä. Oppilaat olivat muissa kouluissa opetuksessa.

Lönnrotin koulun lisärakennus, etualalla mukulakivitie. Tuntematon kuvaaja, 1972.

Koulun historia on pitkä ja se sisältää monia hienoa juhlia. Talon juhlasalissa on pidetty lukuisia konsertteja ja kaupungin juhlia. Hienoimpana tilaisuutena on kuitenkin ehkä ollut vuonna 1891 Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri III ja keisarinnan Maria Feodorovnan vierailu koululla. Heidän kunniakseen oli järjestetty suuri koulunäyttely Koulukartanossa, jossa oli esillä maan kaikista kansakoulujen ja seminaarien näyttötöistä koottu näyttely.

Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri III ja keisarinna Maria Feodorovna Lappeenrannassa 1891. 

Molemmat tämän kävelyretkellä nähdyt rakennukset ovat olleet merkittäviä Lappeenrannan historialle. Toinen rakennus on ollut suomalaisen sivistystyön kehto, joka on toiminut alkuvuosikymmeninä kaupungin yhtenä tärkeimmistä rakennuksista. Toinen rakennuksista on toiminut kahden kulttuurin ja uskonnon rajapinnalla värittäen koko kaupungin historiaa. On onni, että molemmat rakennukset ovat ehjinä sotienkin jälkeen kertomassa omalla tarinallaan kaupungin historiaa.


Tämän jutun kirjoitti amanuenssi Hanna Lommi ja täydennyksiä tekivät rakennustutkija Noora Virtanen ja amanuenssi Miikka Kurri.


Lähteinä tälle kirjoitukselle toimivat Aimo Sallisen Lönnrotin koulun historia, Aimo Vuorisen Lappeenrannan kirkot ja Lappeenrannan museoiden arkisto.