Museoiden kestävyystyökaluja kehittämässä

Työskentelen Lappeenrannan museoilla alueellisen museotyön amanuenssina ja suoritin kuluneen vuoden aikana työni osana Suomen ympäristöopisto SYKLIssä ympäristökasvattajan erikoisammattitutkinnon. Tutkinto oli räätälöity museo- ja kulttuurialalle, ja sen tavoitteena oli paitsi lisätä opiskelijan kestävyysosaamista, myös saada opintojen aikana tuotettua erilaisia kestävyysajattelun työkaluja oman organisaation käyttöön. Millaisia tavoitteita, työkaluja ja keke-osaamista vuoden opinnot Lappeenrannan museoiden toimintaan toivat? 

Mitä ympäristö- ja kestävyyskasvatus museotyössä tarkoittaa? 

Määritelmällisesti ympäristö- tai kestävyyskasvatus on osa elinikäistä, usein informaalia (eli formaalin oppilaitosympäristön ulkopuolella tapahtuvaa) oppimista, jonka avulla pyritään lisäämään yksilön tai yhteisön tietoja kestävyydestä ja muokkaamaan arvoja ja toimintatapoja kestävän kehityksen tarpeiden mukaisiksi. Kestävällä kehityksellä puolestaan tarkoitetaan ihmisten hyvinvointia, joka toteutuu maapallon kantokyvyn sille asettamissa rajoissa. Ympäristökasvatus huomioi kestävyyden eri ulottuvuudet: ekologisen, taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen. Ympäristö- ja kestävyyskasvattaja tekee käytännön työtä eri ikäisten ihmisten kanssa kestävän elämäntavan edistämiseksi sekä ympäristötuntemuksen ja -myönteisyyden lisäämiseksi. 

Museoissa tapahtuva ympäristökasvatus voi liittyä suoraan yleisölle näkyviin näyttelyihin, asiantuntijapalveluihin ja yleisötyöhön, mutta sitä tapahtuu myös kulisseissa: organisaation toimintatapojen ja osaamisen kehittämisessä. Ympäristökasvatus tarjoaa yhden (pitkällä aikavälillä elintärkeän) näkökulman museon tarjoamiin sisältöihin, joista puolestaan voi löytää menneisyydestä tulevaisuuteen kurkottavan väylän ympäristötietoisuuden kasvattamiseen ja kestävän kehityksen kiinnostuksen herättelemiseen. 

Ympäristö- ja kestävyyskasvatus voi näyttäytyä myös asiantuntijatyönä - vaikkapa kulttuuriympäristöön liittyvinä neuvontakäynteinä paikallismuseoihin. Kuvassa Virkin Salotuvan rakennuksia Joutsenossa. Kuva: Marianna Karttunen

Museoissa tehtävällä työllä voidaan edistää yleisöjen kykyä tunnistaa, arvioida ja arvostaa fyysisen ja sosiaalisen ympäristön kulttuurisia merkityksiä, sekä tukea kulttuuri- ja paikallisidentiteetin ja lähiympäristösuhteen muodostumista. Ympäristökasvattaja, on hän sitten museoissa viranomaistyötä tekevä asiantuntija tai yleisötyön parissa työskentelevä amanuenssi, edistää toiminnallaan eri-ikäisten ihmisten (kulttuuri)ympäristötuntemusta ja sitä kautta ympäristöjen kestävää kehittämistä ja säilyttämistä. Lisää mietteitä kulttuuriympäristön roolista ympäristökasvatuksessa voi lukea aiemmasta blogista. 

Lappeenrannan museot ja kestävyys 

Lappeenrannan museot toimii osana Lappeenrannan kaupunkiorganisaatiota, joten museoiden toiminnassa lähtökohtaisesti huomioidaan kaupunkistrategiaan sisältyvät kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävyys on sisällytetty arvona myös museoiden omaan strategiaan ja kestävän kehityksen mukaista toimintaa on jo edistetty kartoituksin (mm. hiilijalanjälkilaskenta 2021), niiden ohjaamin toimenpitein (mm. lajittelun kehittäminen, kokoelmatilojen järkeistäminen) ja kouluttautumalla. Jatkossa kestävän kehityksen askelia ja ympäristökasvatuksellista näkökulmaa on tarkoitus sisällyttää museoiden toimintaan entistä tavoitteellisemmin. 

Ympäristökasvatuksellista toimintaa toteutetaan laaja-alaisesti paitsi museoiden näyttely- ja yleisötyön puitteissa, myös erilaisten asiantuntijapalveluiden, kuten rakennusperinnön korjausneuvonnan, kunnostusavustusneuvonnan ja muinaisjäännösten tunnistamisen kautta. Ympäristökasvatustoiminta linkittyy vahvasti niin kulttuuriympäristöihin ja niissä toimimiseen, alueelliseen vastuumuseotyöhön, kuin omissa museokohteissa ja toimintaympäristössä yleisöjen ja oman henkilökunnan kanssa tehtäviin ratkaisuihin. Erilaisen yleisötyön ajatellaan Lappeenrannan museoissa olevan vahvasti koko organisaation läpäisevää toimintaa - ympäristö- ja kestävyyskasvatus puolestaan on strategisella tasolla määritellyn kestävän kehityksen edistämistä pitkälti yleisökohtaamisten välityksellä.  

 
Ympäristökasvatuksen kohderyhmät ja tavoitteet  

Lappeenrannan museoissa ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen keskeisiä sisältöjä ovat luontevasti Etelä-Karjalan alueen ekologisen ja kulttuurisen kehityksen valottaminen, yleisöjen lähiympäristösuhteen vahvistaminen, sekä museokävijöiden, asiantuntijapalveluiden käyttäjien ja yhteistyötahojen kulttuuriympäristötietoisuuden lisääminen. 

Keitä kestävyyskasvatuksemme sitten museotyön arjessa tavoittaa? 

Keskeisimpiä kohderyhmiä ovat tietenkin museokohteidemme ja Lappeenrannan linnoituksen kävijät, jotka tulevat tutustumaan näyttelyihin tai osallistumaan yleisöpalveluihin. Yhtä lailla kestävyystyölle - vaikkapa kulttuuriperinnön ja ympäristön säilyttämiselle ja hoitamiselle - kuitenkin altistuu myös asiantuntijapalveluitamme käyttävä yleisö (jota voivat laaja-alaisesti olla niin yksityishenkilöt, yritykset, oppilaitokset, yhteisöt, kuin alueen kunnat tai paikallismuseo- ja yhdistystoimijat). Tärkeä kohderyhmä erilaisille yleisöpalveluille ja oppimateriaaleille ovat myös kaupungin ja alueen varhaiskasvatus, koululaiset ja opiskelijat, sekä heidän kanssaan työskentelevät opettajat ja ohjaajat - eikä kestävyysteemoja hahmoteltaessa tietenkään sovi unohtaa myöskään omaa henkilökuntaa tai harjoittelijoita.  

Linnoituksen kulttuuriympäristössä ympäristökasvatus voi olla vaikkapa mukulakiveyksen tunnustelemista. Kuva: Marianna Karttunen

Kestävyyskasvatuksen tärkeimpiä konkreettisia askeleita on toteuttaa museotiloissa ja niiden ulkopuolella näyttelyitä, tapahtumia, yleisöpalveluita ja erilaisia oppimisen välineitä (esim. oppimateriaalit, digitoidut kokoelmat) jotka muiden näkökulmien ohella tuovat esiin ja kannustavat toteuttamaan kestävämpään tulevaisuuteen tähtääviä toimintatapoja.   

Toinen oleellisen tärkeä tavoite on tehdä eteläkarjalaisia kulttuuriympäristöjä ja niiden hyväksi tehtävää työtä näkyväksi Lappeenrannan museoiden yleisötyön ja asiantuntijatyön kautta. Elämme ympäristössä, joka rakentuu eriaikaisista kerroksista. Meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa oman ympäristömme nykypäivään ja siihen, millaiseksi se tulevaisuudessa rakentuu.  

Kolmas kestävyyskasvatuksellinen näkökulma liittyy museoiden henkilökunnan kestävyysosaamisen kehittämiseen koulutuksin, projektein ja vertaisoppimisen keinoin. Yksi merkittävimmistä tavoitteista on oppia havaitsemaan ja ymmärtämään, millaisissa museotoiminnoissa ympäristökasvatuksellista työtä jo tehdään - kestävyysajattelu ja kestävyyskasvatus ovat jo vahvasti museoiden toiminnassa läsnä. Ne eivät ole jotakin päälle liimattua, vaan osa arkista työtä ja yhteisiä tavoitteita, joita kohden organisaationa (puhutaanpa sitten museoista tai koko kaupunkiorganisaatiosta) pyrimme.  

Tukevan pohjan museoissa tehtävälle ympäristökasvatustyölle antavat museon toimintaa ja toimintaympäristöä määrittävät käsitteet. Kaikki museoiden harjoittama toiminta rakentuu tavalla tai toisella kokoelmien ympärille: niitä museoilla myös on lakisääteinen velvollisuus kartuttaa, säilyttää ja esitellä. Usein loogisin tapa esitellä kokoelmia on näyttely, joka museossa tarjoaakin ympäristökasvatukselle luontaisen toimintaympäristön. Erityisesti alueelliselle vastuumuseolle määritellyssä toimintakentässä korostuvat kuitenkin myös erilaiset (alueelliset) kulttuuriympäristöt, jotka tarjoavat toisen varteenotettavan ympäristökasvatuksen kentän.  

Niin museoiden kokoelma-, näyttely-, kulttuuriympäristö-, yleisö- kuin muukin toiminta puolestaan perustuvat museoammattilaisten asiantuntijuudelle, joka toimii pohjana myös ympäristö- ja kestävyyskasvatustoiminnan kehittämiselle. Mukana kehitystyössä kuljetetaan museotoimijoiden supervoimaa: historiaosaamista, kykyä asettaa asioita ajalliseen perspektiiviin, tarkastella jatkumoita, riippuvaisuuksia ja harjapolkuja, sekä katsella yhtäaikaisesti mennyttä, nykyistä ja tulevaa. 

Ilmastokasvatuksen polkupyörämalliin (Aarnio-Linnavuori Essi, Cantell Hannele, Lehtonen Anna & Tolppanen Sakari 2017. Pirullisen ongelman äärellä - Kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48:5) perustuva ympäristökasvatuksen teoreettinen malli kokoaa yhteen Lappeenrannan museoissa sovellettavat ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen perusteet. Kuva: Marianna Karttunen

Työkaluja organisaatiolle 

Syklin kuvauksen mukaan “Ympäristökasvatuksen päämääränä on kestävä kehitys ja elämäntapa. Tutkinnon suorittaneet ympäristökasvattajat saavat eväitä viedä kestävää kehitystä ja ulkona oppimista eteenpäin työpaikoillaan.” 

Ympäristökasvatuksen opinnot pyöräyttelivätkin monenlaisia rattaita niin omassa ajattelussa kuin organisaatiossa: käsitys kestävästä kehityksestä laajeni niin opiskelijalla kuin toivottavasti työtovereillakin sinällään tärkeästä jätteiden oikeaoppisesta lajittelusta syvällisempiin sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden teemoihin (taloudellisia resursseja unohtamatta). Opintotehtävien innoittamien tiimikeskustelujen ja strategiaan vietyjen keke-tavoitteiden kautta pystyttiin paitsi kasvattamaan yhden amanuenssin osaamista, myös lisäämään kestävyystoiminnan suunnitelmallisuutta organisaatiotasolla.  

Opintojeni myötä organisaation käyttöön syntyi toimintaa omalta osaltaan ohjaavia dokumentteja: kestävän kehityksen tämänhetkisen tilan kartoitus ja sen pohjalta laadittu kestävän kehityksen ohjelma, jossa vuosittain määritellään eri keke-näkökulmiin liittyviä painotuksia ja kehittämiskohteita, sekä ympäristökasvatussuunnitelma, joka määrittää organisaatiossa toteutettavaa ympäristökasvatustoimintaa (ja antaa ehkä myöhemmin eväitä myös laajemmin pedagogisen toiminnan ja yleisötyön suuntien määrittelyyn). 

Linkeistä pääset tutustumaan tarkemmin Lappeenrannan museoiden ympäristökasvatussuunnitelmaan ja kestävän kehityksen ohjelmaan vuodelle 2023. 

Oman toimenkuvani osalta kantavana ajatuksena opintojen suorittamisessa oli myös tavalla tai toisella päästä hyödyntämään ympäristö- ja kestävyyskasvatusoppeja alueellisessa museotyössä erityisesti kulttuuriympäristönäkökulmasta. Eli siis “edistää ympäristön kulttuuristen merkitysten tunnistamista, arvioimista ja arvostamista sekä tukea ympäristösuhteen ja kulttuuri-identiteetin muodostumista ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista; edistää eri-ikäisten ihmisten ympäristötuntemusta ja sitä kautta ympäristöjen kestävää kehittämistä ja säilyttämistä.”. (Pohjana tässä määritelmässä kulttuuriympäristökasvatuksen määritelmässä Finto, suomalainen asiasanasto ja ontologiapalvelu.) 

Konkreettisena askelena tähän tarpeeseen syntyi taustatietoa ja harjoitteita yhdistävä Kulttuurimaisemissa - Materiaalipaketti kulttuuriympäristöjen tarkasteluun, joka toivottavasti antaa omaa organisaatiota laajemminkin työkaluja kulttuuriympäristön tutkimiseen ja siinä yleisöjen tai oppilasryhmien kanssa toimimiseen esimerkiksi Etelä-Karjalan paikallismuseo- tai kulttuurimaisemakohteissa. 

Mitä jatkossa? 

Keke –ja ympäristökasvatussuunnitelmien tavoite on, että tulevaisuudessa kestävyysnäkökulmien huomioimisesta tulisi organisaatiossa jokaisen arkea ja että museoiden erilaisissa toiminnoissa toteutettavat yleisökohtaamiset kannustaisivat (kulttuuri)ympäristömyönteisten asenteiden omaksumiseen ja oman lähiympäristön säilyttämiseen.  

 
Tavoitteiden toteutumista on tarkoitus seurata ja tarkastella vuositasolla arviointikysymysten avulla: 

Kuinka kestävä kehitys ja ympäristökasvatus näkyvät esillä olevissa näyttelyissä? Millaisia palveluita ja välineitä em. teemoihin liittyen on toteutettu? Kuinka ympäristökasvatuksen menetelmiä on hyödynnetty ja onko tavoite kannustaa keke-toimintatapojen toteuttamiseen toteutunut?  

Onko kulttuuriympäristöjen ja kulttuuriympäristötyön näkyvyyttä saatu edistettyä? Millä tavoin? 

Onko museoiden henkilökunnan kestävän kehityksen osaaminen lisääntynyt? Millaisissa asioissa se näkyy? Onko museoissa otettu käyttöön uusia kestävän kehityksen tai ympäristökasvatuksen toimintatapoja? 

Kysymykset ovat tässä kohtaa enemmän laadullisia, mutta ympäristö- ja kestävyyskasvatustoiminnalle on myöhemmin mahdollista asettaa määrällisiäkin mittareita, jotka tulevaisuudessa ehkä osaltaan auttavat kestävän kehityksen tavoitteiden seurannassa.  

Jännittävää nähdä, missä tilanteessa olemme vuoden tai kahden kuluttua! 

 

Marianna Karttunen 

Amanuenssi, alueellinen museotyö