Elävä Museo

Ylämaalla järjestettiin kurssi kimpiastioiden korjaamisesta 10.-11.8.2012 yhteistyössä Etelä-Karjalan maakuntayhdistyksen ja Ylämaan kotiseutuyhdistyksen kanssa. Kotiseutuyhdistys värväsi ohjaajat kurssille paikkakuntalaisista ja järjesti tilaksi Ylämaan koulun puutyöluokan, joka palveli kurssin tarpeita mainiosti. Kurssia lähdettiin suunnittelemaan alun perin paikallismuseoiden toiveista ja tarpeesta. Monien paikallismuseoiden kimpiastiat ovat aikojen saatossa kuivuneet ja pahimmassa tapauksessa muuttuneet lautakasoiksi. Myös korjaustaidot ovat ruostuneet tai hävinneet kokonaan. Kurssilla haluttiin tuoda lisää harrastajia perinnekäsitöiden pariin ja houkutella uusia tekijöitä paikallismuseoiden toimintaan. Kurssi oli erittäin suosittu ja siellä jo tuli kyselyitä uusista samankaltaisista kursseista. Tässä muodossa astiat ennen kurssia olivat. Kurssi tuli tarpeeseen. Perjantaiaamu aloitettiin kahvilla ja karjalanpiirakalla. Sen jälkeen alettiin hioa astioiden pinnasta po...

Aikamoista, kun kuukauteen ei tänne ole kirjoittanut, näyttää siltä, kuin ei olisi töitä tehnytkään. Olen kuitenkin. Järjestin paikallismuseoretken 29.7. Savitaipaleen Hakamäen museoalueelle, Kärnäkosken linnoitukselle ja Taipalsaarelle Mooses Putron kotimuseoon. Savitaipaleella osallistuimme kotiseutuyhdistyksen 80-vuotisjuhlaan. Retkipäivän säätä voisi kuvata haastavaksi: aamulla lähtiessämme Lappeenrannan Linnoituksesta aurinko paistoi. Savitaipaleella perinnejumalanpalveluksen ajan paistoi ulkona edelleen aurinko. Hakamäellä alkoi sataa. Ensin ihan vähän, sitten koko ajan yltyen kunnes lopulta tuli ukkonen ja kaatosade. Ensimmäisenä aamun ohjelmassa oli perinnejumalanpalvelus Savitaipaleen kauniissa kivikirkossa, joka on rakennettu vuonna 1924. Jumalanpalveluksen vanhasta kaavasta ja vanhoista virsistä oli yllättäen kiinnostunut koko retkijoukko, vaikka olin varautunut siihen, että osa lähtee mieluummin Kirkonrakentajien museoon. Vastaremontoitu Savitaipaleen kirkko oli...

Olen kirjoittanut täällä blogissa paljon vapaaehtoistyöstä museoissa ja museoiden merkityksestä muistin välineenä. Halusimme tähän myös vapaaehtoistoimijoiden näkökulmaa asiaan. Pyysin erästä Etelä-Karjalan museon asiakasraadin jäsentä kirjoittamaan minulle miksi museotoiminta ja historia kiinnostavat. Tässä hän vastaa: ”Minä olen vähän kaikesta yhteiskunnan menosta kiinnostunut ihminen, mutta historia sytyttää minut jostain kumman syystä. Liekö vaikutusta silläkin, että lapsuuden kesiäni vietin Kärnäkosken Linnoituksen valleilla kun mummoni ja pappani olivat Kärnäkosken myllynhoitajinakin joskus olleet ja myllymökissä asuneetkin. Lapsuuteni aikaan heidän mökkinsä sijaitsi aivan Kärnäkosken lotjasataman suulla Kuolimon muuttuessa Kärnäkoskeksi. Niin ja koulussa historian tunneilla istuin käsi poskella ja kuuntelin opettajaa haltioituneena. Kotona ei tarvinnut historian läksyjä pahemmin käskeä lukemaan, tunneilta jo jäi päähän asioita ja lisäksi kah...

”Kaupungit, jotka ymmärtävät kulttuurin arvon, menestyvät myös muuten”, totesi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen toukokuussa 2012 kommentoidessaan Helsingin Guggenheim-hankkeen vaiheita.  Toivottavasti mahdollisimman monen kunnan päättäjä ja virkamies  oivaltaa tämän yksinkertaisen ja selkeän menestyksen reseptin. Taiteen harjoittaminen, harrastaminen, kotiseututyö ja paikallisen kulttuuriperinteen vaaliminen on mainittu kuntien kulttuuritoimintaa säätävässä laissa. Nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa on niin ikään todettu kulttuurilla olevan keskeisen aseman yhteiskuntaa rakennettaessa.  Sillä on paitsi itseisarvoinen asemansa, myös merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen sekä yksilöiden hyvinvointiin. Kulttuuripalveluiden on oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla. Vuonna 2030 Suomessa on 244 kuntaa, joissa joka kolmas asukas on täyttänyt 60 vuotta. Lukumäärä tulee tuplaantumaan nykyisestä.  Väestönmuutos tulee olemaan val...

Parikkalassa Hauta-Ollin mökillä ja Meijerimuseolla muisteltiin eilen menneitä. EEMU -hanke järjesti Taito Etelä-Karjalan Parikkalan toimipisteen kanssa kaikille avoimen muistelutilaisuuden. Parikkalan 4h järjesti kahvituksen. Paikalle saapui kiitettävästi ihmisiä Eläkeliiton Parikkalan yhdistyksen ja Parikkalan Kalevalaisten naisten jäsenistä. Iloksemme paikalle tuli myös muutama lapsi tutustumaan museopihaan ja kuuntelemaan tarinoita ja muistoja menneiltä ajoilta. Parikkalan kotiseutumuseolla lähdettiin kokeilemaan ja toteuttamaan toimintamallia muistelusta, koska tarvittiin museota avoinnapitäville ja museossa opastaville lisää tietoa maatalousesineiden käytöstä, museorakennuksista ja niiden ympäristöstä. Samalla toivottiin yhteisöllistä vaikutusta ja voimauttavaa kokemusta niille, jotka tulevat jakamaan muistojaan ja kuulemaan toistensa tarinoita. Idea ei itsessään ole uusi. Olen täällä julkaissut aiemmin kirjoituksen, jossa kerrotaan kuinka Imatralla muistellaan kuvien...

Olen itse ollut oppaana museoissa ja aina, etenkin aloittaessa, tuntuu siltä, että ei saa tarpeeksi tietoa eikä muista tarinoita esiteltävistä esineistä, teoksista, rakennuksista tai ympäristöistä. Kun olen opastanut pidemmän aikaaa, olen huomannut oppivani paljon vierailijoilta. He haluavat usein jakaa kokemuksiaan, muistojaan ja tietojaan joita heillä on kohteesta. Kuntien kesäoppailla on usein haastava tehtävä. He ovat töissä ainoastaan noin kaksi viikkoa ja sinä aikana heidän pitäisi omaksua opastettavat asiat. Kun Taipalsaarella lähdimme ideoimaan hankkeen näkymistä paikallismuseotoiminnassa, pääsimme melko äkkiä yhteisymmärrykseen siitä, että EEMUn olisi hyvä olla mukana opaskoulutuksen järjestämisessä. Itse koen tarinat paikoista ja esineistä erittäin mielenkiintoisina ja yleensä ne ovat sitä myös museovieraille. Siksipä päätin koota yhteen kaikki Taipalsaaren museotoimijat, jotta oppaat saisivat käsityksen siitä millaisessa ympäristössä he toimivat. Samalla he saivat talteen ...

Vitasaidaksikin sitä kutsutaan. Sen sijaan risuaita voi olla loukkaava nimitys tälle, kotiseudullani riukuaidaksi kutsutulle, aitatyypille. Maanantaina Savitaipaleen Hakamäellä rakennetulle särentäaidalle pitäisi keksiä ehkä vielä arvokkaampi nimitys, koska materiaalina käytettiin lehtikuusta. "Vähän niinkuin rakentaisi aitaa mahongista", kuului Hakamäellä. Kaikki halukkaat saivat kokeilla aidan rakentamista Hakamäen museoympäristössä. Noin 20 ihmistä kävi seuraamassa rakentamista, mutta vain muutama uskaltautui kokeilemaan. Mestarit olivat tehneet hommaa selvästi ennenkin ja olivat sitä mieltä, että ennen katajakin oli laadultaan parempaa. "Nykyaikainen tehokasvatettu kataja" ei kuulemma kestä käytössä, niipä vitsakset eli vitakset tehtiinkin pääasiassa näreistä. Nuorista kuusista, ken ei arvannut. Projektikoordinaattorikin meni ja taivutteli vitsaksia aidan sidontaan. Sain työstettäväksi melkoisen paksun katajan. Oli kyllä työ halkaista puu keskeltä, onneksi m...