Pioneerit pohjoisessa kävivät myös Lappeenrannan Vilkjärvellä

Lappeenrannan Vilkjärveltä löytyi muutama vuosi sitten peltotöissä kivikautinen nuolenkärki. Kyseessä on piikivestä tehty ns. ruotokärki. Vastaavia nuolenkärkiä esiintyy Suomessa varhaismesoliittisissa yhteyksissä n. 10500 vuotta sitten. Kärjet kuuluvat aikakauteen, jolloin ihmisasutus levittäytyi kohti pohjoista pian jääkauden jälkeen jäästä vapautuneille alueille. Tuolloin eteläisessä Suomessa kasvoi jo koivuvaltaisia metsiä ja metsissä oli saatavilla mm hirviä ravinnoksi.

Aikakauden tunnettuja asuinpaikkoja Lappeenrannasta ovat Kuurmanpohjan asuinpaikat, tunnetuimpana Saarenoja 2, josta on löytynyt vastaavia nuolenkärkiä. Tunnettu kohde Etelä-Suomesta on myös Lahden Ristolan asuinpaikka. Ruotokärkiä esiintyy varhaismesoliittisissa yhteyksissä eteläisen Suomen lisäksi myös Utsjoella, mutta löytöjä ei toistaiseksi tunneta Pohjois-Lapin ja Savo-Karjalan väliseltä vyöhykkeeltä. Lienee kuitenkin vain ajan kysymys, koska varhaismesoliittisia ruotokärkiä löydetään myös Kainuusta ja Etelä-Lapista.


Kivestä tehty nuolenkärki
Vilkjärveltä löytynyt nuolenkärki on tehty piikivestä. Kuva: Esa Hertell. 

Vilkjärven kärjellä on pituutta n. 45 mm, leveyttä 15 mm ja paksuutta n 2 mm. Se on kokonsa puolesta vastaava kuin Lahden Ristolasta, Utsjoen Sujalasta ja Ilomantsin Niemenjärveltä löytyneet kärjet, joiden kokoa voidaan luotettavasti arvioida. Suurempiakin kärkiä kyllä tunnetaan. Nilsiästä on koko Koillis-Euroopan mittakaavassa näyttävä yli 10 cm pitkä ns. Pulli-tyypin ruotokärki, jota on vatsapuolelta muotoiltu pintaretusoinnilla kenties jopa taidonnäytteeksi. Hieman samankaltaista kärkiosan muotoilua on myös Vilkjärven nuolenkärjessä. Tämä tosin näyttää tehdyn, jotta kärjestä on saatu mahdollisimman terävä ja suora. Esineen ruoto on muotoiltu kahdelta puolelta retusoimalla.


Vilkjärven kärki on noin 45mm pitkä ja 15mm leveä. Kuva: Esa Hertell.


Ruotokärjet on tavallisesti valmistettu piisäleiksi sanotuista pitkistä ja kapeista piikiviliuskoista, jotka on irrotettu tarkoitusta varten muotoillusta iskentäytimistä. VIlkjärven aihio näyttää olleen hieman epätavallinen, mutta kärki on kuitenkin muuten varsin mallikas tyyppinsä edustaja. Kokonaisuutena kärki on säilynyt hämmästyttävän hyvin. Se on pysynyt täysin ehjänä huolimatta löytöpaikastaan pellolla, jota on muokattu aikojen saatossa lukuisia kertoja koneellisesti. Traktorin pyörät ovat rullanneet löytökohdan yli ja teräksinen kyntöaura kääntänyt kohdalla maata. Onneksemme sattuma kuitenkin jätti hauraan nuolenkärjen vaurioitta ja auttoi tuomaan sen päivänvaloon istutustöiden yhteydessä.


Kirjoittaja Esa Hertell on Lappeenrannan museoiden arkeologi.


Kommentit