Elävä Museo

Olen työskennellyt kolmisen vuotta Saimaan mediakeskuksessa varhaiskasvatuksen mediapedagogina. Työni kautta olen päässyt myös lastenkulttuurikeskus Metkun työpajavetäjäksi.  Metkun kautta aukesi mahdollisuus päästä tekemään yhteistyötä Etelä-Karjalan taidemuseon kanssa ja nyt takana kaksi vuotta Metkun koordinoimaa kaupungin kulttuurilaitosten kulttuuripolkua. Tänä vuonna osa kulttuuripoluista liittyi myös Plan Suomen Lapsen oikeudet media- ja taidekuvissa -hankkeeseen. Suunnittelimme ja toteutimme Viestejä verkkoon -työpajat taidemuseon amanuenssi Mona Taipaleen kanssa. Työpajat suunnattiin neljäsluokkalaisille ja ne pidettiin taidemuseon Vai ihmistä kohti –näyttelyssä. Näyttelyn neljä taiteilijaa, Eeva-Kaisa Jakkila, Jouko Lempinen, Juha Okko ja Jussi Valtakari olivat kukin kuvanneet ihmistä eri tyylein ja tekniikoin. Työpajojen tavoitteena oli kehittää lasten kuvanlukutaitoa niin taideteosten kuin mediakuvien osalta.  Työpajan teemaksi valittiin yksi keskeinen Lapsen oik...

  Elämä tuo eteen moninaisia asioita aivan yllättäen. Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että aina kannattaa tarttua tilaisuuteen. Josko se mitä kokee on kivaa, voi sitä tehdä toistekin, ja toisaalta, jos ei, on se hyvä kertakokemuksena.   Tällainen tilaisuus minulle koitti, kun pääsin asiakasraadin jäsenenä osallistumaan seminaariin ja puhumaan Pietariin. Matka toteutui 13–14 toukokuuta. Ja mistä sitten puhuin? Asiakasraatilaisuudestapa tietenkin. Itse asiassa puhuimme yhdessä museon johtaja Päivi Partasen kanssa. Seminaari oli Etelä-Karjalan museon ja Pietarin Etnografisen museon yhteistyön tulosta, pääteemana asiakkaiden ja erityisesti erityisasiakkaiden huomioiminen museon asiakkaina. Seminaariin osallistui museoita sekä Suomesta että Venäjältä ja tilaisuus tulkattiin venäjästä suomeen ja toisin päin. Meidän esitys siis kertoi, mitä tarkoittaa, että on asiakasraatilainen niin museon kuin raatilaisen näkökulmasta. Muissa puheenvuoroissa pääsimme kuulemaan ja kok...

Kuvat - Marjaana Marjaana Kareinen on museoille sydämensä menettänyt asiakas ja tällä hetkellä asiakasraadin jäsen

  Museon kanssa tehty yhteistyö on rikastuttanut päiväkotilasten elämää Taipalsaarella. Esimerkiksi useat lapset osallistuivat Muisku! -näyttelyn (30.10.2012-3.2.2013) valmisteluun leikkaamalla omat rakkaat, pieniksi jääneet yöpukunsa ja paitansa osaksi Maiju Ahlgrénin suunnittelemaa taideteosta, valtavaa räsyvyyhtiä. Erityisesti mieleeni jäi poika, joka leikkasi ja keri kaikkein suurimman kerän. Hänen matonkudekeränsä riitti taidemuseolta keskikaupungille ja vieläpä Muisku-tekstiksi seinällekin. Nuoren herran hymy oli korvissa asti. Kuusivuotiaat osallistuivat Muiskuun myös ideoimalla tekstejä Sanna Majanderin Muistamispeli-teokseen kuuluviin hernepusseihin. Lapset pohtivat, mitä päivittäin tulisi muistaa. Hernepusseihin ommeltiin tekstejä kuten Ei saa kutitella aamupiirissä ja Muista pyyhkiä suu . Omia tekstejä etsittiin näyttelyssä innokkaasti. Näyttelyn päätyttyä hernepusseja lainattiin esikouluryhmiin Saimaanharjulle ja lapset leikkivät niiden avulla liikunta- ja t...

Kävin viime lauantaina paikallisessa taidemuseossa ties kuinka monennen kerran. Jälleen jäin nalkkiin, taidemuseon näyttely vangitsi tunnelmalla. Kotiin halusin ottaa mukaan tunteen, sen viritteen, jonka koen näyttelyä kiertäessäni. Onneksi se onnistuu, tätä varten ovat museokaupat. Kunpa se pieni tai vähän suurempi puoti museon kyljessä tietäisi, miten paljon se voi ihmiselle antaa. Sillä on sama tehtävä kuin matkamuistomyymälöillä ikään, muistuttaa koetusta kotona. Hyvin usein museomyymälät täyttävät tämän tarpeen, mutta joskus on käynyt niin, että myymälä ei ole tarjonnut mitään näyttelyyn, paikallisuuteen tai itseensä liittyvää. Se on sinällään harmi, sillä itse asiassa uudessa kodissa tavaran alkuperäpaikalle muodostuva kuva saa vielä suuremman merkityksen kuin mitä sillä oli sitä hankittaessa. Vai mitä sanot Louvresta ostamastasi kirjasta tai italialaisesta kotimuseosta ostamastasi kupista? Toisaalta paikallisille ihmisille museokaupat toimivat hyvinä lahjatavaralii...

Lappeenrannan keskustassa sijaitseva Wolkoffin talomuseo tarjoaa vierailleen joka vuosi mahdollisuuden uppoutua taianomaiseen joulutunnelmaan. Wolkoffin perheen tarina on ainutlaatuinen ja epätavallinen. Maaorja Ivan Wolkoff tuli Jaroslavista Lappeenrantaan, asettui kaupunkiin ja hänestä tuli menestynyt kauppias. Puisessa Wolkoffin talossa ehti elää neljä sukupolvea Wolkoffin sukua ennen kuin se lahjoitettiin Lappeenrannan kaupungille ja siitä tuli yksi kaupungin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä suomalaisille ja venäläisille matkailijoille. Talo ja suvun tarina symboloivat kulttuurienvälistä dialogia ja sitä, miten suku säilytti venäläiset ja ortodoksiset traditionsa vieraassa maassa. Sisällä Wolkoffin talossa perheen alkuperäisten esineiden, huonekalujen ja tavaroiden keskellä tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt ja perhe asuisi yhä talossa. Tämän vaikutelman saa erityisesti joulun ja pääsiäisen aikaan, jolloin huoneet on koristeltu juhlan mukaisesti. Näin joulun aikaan Kau...

Every year Volkoff  Museum situated in the center of Lappeenranta  offers the guests an opportunity to be immersed in the magic atmosphere of Christmas. The story of the Volkoff family is unique and unusual in a way. Ivan being a serf made all the way from Yaroslavl to Lappeenranta, settled down and developed into a successful merchant, opened his own shop. Four generations of Volkoff family had been living in the wooden house which finally was presented to the city of Lappeenranta and became one of the most exciting sightseeing for Finnish and Russian visitors of the city. The house and the story of the family symbolize the dialogue between the cultures as well as the way how people could keep the traditions inside the family being in another country. When you find yourself inside the Volkoff house, surrounded by the original family things, furniture and belongings it seems that the family is still living here and the time has stopped. Especially  the visitors can ge...